Tässä on Tatjana Hilleroy, Hilleroyn suvun aloittajatar. Hän on suosiotavoitteinen, uima-asuista ja hatuista pitävä, löyhkää inhoava sim, joka on horoskoopiltaan oinas. Elämänsä aikana hän haluaisi ennen kaikkea saada 20 hyvää lemmikkiystävää - eläinrakas kaveri siis.

Tatjana muuttikin varsin sievään taloon. Myös puutarhanhoito on lähellä hänen sydäntään, joten iso tukku mammonaa sujahti puihin, kukkiin ja puskiin - puhumattakaan suihkulähteestä. Ainoastaan 600 simoleonia jäi neitosen taskuun - oivoi, toivottavasti hänestä ei kuoriudu tuhlaria... Mutta asiaan. Tästä alkaa siis varsinaisesti Hilleroyiden tarina.

Heti ensitöikseen uudessa asunnossaan Tatjana päätti ruokkia lemmikkinsä. Ikäväkseen hän oli allerginen karvaisille otuksille, joten ainoastaan akvaario suotiin sisustusta siistimään.

Ruokittuaan kalat Tatjana päätti maalata saman tien akvaarion vierestä löytyvällä maalaustelineellä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sutia kuin muutaman vedon, ennen kuin...

...naapurit saapuivat häntä tervehtimään. Tatjana ei meinannut saada silmiään irti eräästä komeasta tummatukasta miehestä.

"Onko sinulla edes rahaa?" muukalainen tiedusteli. "Raha ei takaa onnea", Tatjana tokaisi myrtyneenä, mutta mies iski takaisin: "Kas kas, minä en jutustele rupusakin kanssa." "Painu sitten hienohelmojen ja idioottejen lahkoon, johon kuulut itsekin!" Pian kaksikko oli ilmiriidassa.

Tuohtunut neiti passitti miehen matkoihinsa ja meni purkamaan kiukkuaan keittiöön. Vihaisesti hän pisteli nuudeliateriaa suuhunsa.

Tatjana Hilleroy ei kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä - heti aterioituaan hän aloitti uudelleen kundinmetsästyksen. Puhelinta hän ei ollut voinut ostaa, joten pihalla odotellessa meni tunti jos toinenkin ennen kuin kivanoloinen komistus marssi ohi.

Kivannnäköinen komistus saapui Henri Pöyryn muodossa. Vinosilmäinen (vihaisennäköinen, sanoisi ehkä joku) partasuu teki jostain kumman syystä vaikutuksen Tatjanaan, vaikka itse pidin Pöyryä pöyristyttävänä näkynä. Ja mukavaksi Henri osoittautui kaiken lisäksi: pian juttu alkoi luistaa vilkkaaseen tahtiin.

Pian Tatjana uskalsi heittää jo pikku flirttiäkin. Tuleekohan tässä suvun kantaisä?

Myös tikkamatsi (en voinut vastustaa kiusausta ostaa vielä tikkatauluakin) sujui hyvin, ja hullaantunut Tatjana antoi anteeksi jopa sen, että Henri voitti kisan.

Henkan lähdettyä Tatjana oli niin täynnä tunteita, että päätti purkaa ne päiväkirjaansa. "Rakas päiväkirja, tänään tapasin kaksin niin erilaista ihmistä. Toinen oli uskomaton vatipää, toinen puolestaan ainoastaan uskomattoman ihana..."

Nukuttuaan yön ylin neitosemme rohkaistui jopa siinä määrin, että myi yhden rakkaista pensaistaan ostaaksen puhelimen. Heti luurin kouraansa saatuaan hän naputteli tärisevin käsin numeron. "Ai terve, Henri, minä se täällä, Tatjana. Niin että, tulisitko sinä meille käymään? Ai tulisit? Hienoa, nähdään sitten kohta. Heippa!"

Ja mars joraamaan! Tottahan Tatjanan piti tietää kavaljeerinsä tanssitaito, mikä osoittautui vallan surkeaksi. No, sittenpähän heitä oli kaksi joiden tanssijalka vipatti kieroon...

Pian touhut olivatkin vähän...*köhköh* tuhmempia ;o)

Pöyry pääsi jopa Tatjanan uniin, kun hän viimein viitsi hengähtää.

Jossain oudossa hulluuspuuskassa hän alkoi herättyään jonglöörätä juomalaseilla O__o

Talo oli ehtinyt jo päästä vähän rapakuntoon, joten hulluuspuuskasta toivuttuaan tyttönen alkoi petailla sänkyä ja putsailla WC-pönttöä.

Vanha sanomalehtikin jousi roskiin, siis heti kun Tatjana oli ottanut ilon irti sillä leikkimisestä.

Luulitteko jo, että tämän päivän Tatjana viettäisi ilman Henkkaa? Turha toivo! Henri sattui astelemaan Tatjanan talon ohi, eikä tyttönen voinut vastustaa kiusausta loikata armaansa syliin. Ja arvatkaapas mitä: he rakastuivat kumpainenkin!

Tatjana päätti rakkaudenhuumassaan pistää vähän vipinää kinttuihin. Hän kaivoi sen enempää pohtimatta taskustaan sormusrasian. Mutta suostuiko Henri kihlaukseen?

Kyllä hän suostui! Pöyry muutti taloon tuoden mukanaan 160 000 simoleonia Tatjanan tuhlattavaksi. Siistiä! Pöyry on muuten romantiikkatavoitteinen, urheilu-alan huipusta haaveileva leijona.

Niinjoo, ja toihan Henri mukanaan myös söpön snautserinsa Sipin (joka päätti mennä sitten heti suttaamaan Tatjanan siistiä puutarhaa).